Hyvä lukija tahikka vieraelija:

Tässä nimeomasessa logissa julukastuja Mamma A:n näppäelemiä valokuvia ei sua pihistee eli luvatta käättee iliman loginpitäjän luppoo-kiitos:)

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kuopion korttelimuseossa









Edellisessä postauksessa kerroinkin Kuopion Taiteiden yöstä, jolloin oli ilmainen sisäänpääsy myös Korttelimuseoon. Saatiin Jätkänpätkäkin vihdoin ulos luonnontieteellisestä, kun kerrottiin että korttelumuseon pihalla on miekkailunäytös.Lisää killinkejä parkkimittariin ja kohti seuraavaa korttelia.Tai siis sitä seuraavaa...ja sitä seuraavaa. Ei ihan lapsuudesta muistunut mieleen missä se museo olikaan. 




Miekkailunäytös suoritettiin museon viihtyisällä pihamaalla aidatulla alueella.
Sana "näytös" antoi olettaa, että esityksessä olisi nähty enemmän itse miekkailua, jonka vähäisyys laski lasten kiinnostusta pysyä paikoillaan. Toki huumoripitoinen opastus lajiin oli hauska ja sisälsi mm. elokuvakohtausten "epätodellisia" miekkailutilanteita. Kuvia itse miekkailusta ilman ulkopuolisia en saanut, joten olokeepa hyvät: tyhjä pihamaa :D


Museossa olin tosiaan käynyt viimeksi joskus ala-asteella ja sama päti Ukkoonkin. Muksut sen sijaan kävivät muutama vuosi sitten Korttelimuseon Joulussa ja tykkäsivät tosi paljon. Varsinkin apteekin salmiakista ja rintasokerista. Tunnustan samantien, että ne minäkin muistan parhaiten viimekäynniltäni.


Minä jaksaisin tuijotella ja ihastella vanhoja esineitä ikuisuuden ja lapset tuli jo muutaman sanomaan, että voisitko äiti jo tulla eteenpäin. Parin ekan sanomisen jälkeen kysymyksen sisältö muuttui vähemmän hienovaraiseksi :D








Korttelimuseossa on monta rakennusta, joihin on rakennettu erilaisia asuntoja ja tiloja kuten kutojan tupa ja suutarin koti...










Pihalla oli hauskasti vaatteita kuivumassa.
Veikkaan, että tänä kesänä ne ei ole vielä kuiviksi kerenneetkään.


Marttojen näyttelystä löysin kivan käsityön.


Kun luonnontieteellisessä minun lemppareita ovat kahvikauppa ja savutupa niin täällä ehdottomasti apteekki. Jo pienenä minua kiinnosti kaikki nuo ihanat purkit ja purnukat,vaa´at ja labravermeet.



Nämä vanhat läkepurkit on ihan hillittömiä :D






Yhdessä rakennuksessa toimii Kierrätystaide työpaja Matti Mattssonin johdolla.


Olen jo useampaan kertaan halunnut käydä hänen pajallaan/myymälässään ja kun en ehtinyt entiseen osoitteeseen niin ehdimpäs tänne.



Mattssonin monipuolinen materiaalien käyttö ja humoristinen ote on mielenkiintoista ja pajahan oli ihan minun unelmien työhuone. Olisipa kiva jos joskus onnistuisi olemaan yhtä rento ja itsekritiikitön ideoidessaan. Minulla ainakin on pahana tapana lytätä omat ideat jo ennenkuin olen niitä kokeillutkaan.








Tämän jälkeen kävimme VB-valokuvakeskuksessa  katselemassa upean 50 Greatest Photographs of 
National Geographic- näyttelyn. Tuomiokirkossakin yritettiin piipahtaa, mutta siellä oli juuri alkanut konsertti. Eipä silti, meinasi alkaa 6v Pienimmäiselläkin, kun hitsasi vähän kiinni valokuvanäyttelyssä. Onneksi hän löysi näyttelyn putiikista sulkakynän, joka rauhoitti tilannetta. Tosin sitten piti katsella toisella silmällä teoksia ja toisella penskaa, ettei sinne tänne alkanut ilmaantua luolamaalauksia ;)

Tästäpä jatkoimmekin Varkauteen.

Mamma A.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kuopion museossa ja Joulun taikaa

Kuopiossa oli elokuun loppupuolella Taiteiden yö ja klo 12.00 alkaen ilmainen sisäänpääsy mm. Kortteli- ja Luonnontieteelliseen museoon.
Ja silloin kun joku on ilmaista niin meikäläisten 6 henkinen rymyryhmä lähtee liikkeelle, koska isolla joukolla edullisistakin pääsylipuista kertyy iso summa.

Ensin mentiin Kuopion Museoon, jossa perusnäyttelyiden lisäksi oli mm Kaikkien ruoka- ja Kalevalankoru 80-vuotisjuhlanäyttely, joista jälkimmäinen on jo päättynyt.


Olen aina tykännyt Kalevala Koruista ja etenkin pronssisista muinaisten mallien mukaan tehdyistä. Uusissakin on joitain kivoja ja tämä pienenpieni patsas oli kaunis. Sitävastoin Sylkevä Tyttö on tärkeästä symboliikastaan huolimatta aika mauton.


Minä jaksaisin katsella perusnäyttelyn eläimiä pitempäänkin, mutta lapset porhaltaavat kohti mammuttia ja näitä alkuihmisiä:



Eikä syynä intoiluun ole itse näyttelykapineet vaan pimeä spiraalimainen luola, joka on kutkuttavan pelottava :D


Kun mamma huomaa, että taikahiekat on levitetty lattialle ja päälle kaadettu vettä ja tilsitty muovailuvahaa mattoon niin ilme on tämä.

  
Ja lapsilla tämä.


Ja iskällä tämä. Koska hän ei kuullut koko episodista mitään vaikka istui metrin päässä sohvalla.
toiv

Jonka tuloksena mamma ottaa tämän asennon sohvalla, tekee rauhoittavia hengitysharjoituksia ja toivoo, että joku huomaisi hermojen olevan pinnassa ja alkavan vapaaehtoisesti siivota sotkua.

No mutta museossa muksut käyttäytyivät mainiosti ja Jätkänpätkää ei meinannut saada luonnontieteellisestä pois. Mikä oli hieno juttu, koska allekirjoittanut ehti katsella rauhassa alennuksessa olleita kirjoja ja elokuvia, joista löytyi pari kotikaupungin historiasta kertovaa joululahjaa. 

Liityin facebookin puolella Joulu-ryhmään, mikä saattoi olla virhe. Tosin en tiedä vielä miksi.
Ryhmän jäsenillä on jo jouluvalmistelut hanskassa, valoja ripustellaan, kynttilät loimottaa ja lahjojakin on hankittu jo läjäpäin. Minä alan suunnitella joululahjojen ostamista tammikuun alennusmyyntien aikaan. Ajatuksena on hankkia samalla budjetilla isompi lahja kuin mihin on varaa Joulun alusviikolla. Sitäpaitsi mikä absurdeinta: alennusmyynnistä sen löytää todennäköisemmin kuin silloin just ennen Joulua.

Sitten se jotenkin unohtuu eikä Ukkokaan ole halukas lähtemään tönkimään alennuskoreja kyynärpäät mustelmilla. Helmikuussa tulee mietittyä, että jos vaikka tekisi jotain lahjaksi, mutta se jää ajatuksen ja Pinterestin selailun tasolle. Maaliskuusta alkaa synttärirumba ja koko aivokapasiteetti menee niiden lahjojen miettimiseen. Huhti-toukokussa alkaa järjetön puutarha-vouhotus, jonka älyttömät mittasuhteet huomaa viimeistään heinäkuussa. Ja kesällä ei lahjojen neulominenkaan innosta.
 Elokuussa on rento meininki ja ei vielä hätäpäivääkään lahjojen suhteen.Ehtiihän nuo kun koko syksy on aikaa. Syyskuussa asia taas palaa mieleen, mutta kun ei ehdi kun on...kaikenlaista. Lokakuussa mielessä on joitain ideoita, mutta eihän niitä muista kaupassa käydessään.Marraskuussa ideat ovat jo aineellistuneet ostoslistaksi, mutta hajonnut kodinkone tai auto pitää huolen, ettei ole ylimääräistä rahaa.
 Joulukuun alussa väännetään silmät ristissä yhdet sukat, joita kukaan ei edes halua lahjaksi ja aletaan veivata listaa uusiksi kun budjetti on pienentynyt. Loppujen lopuksi kaksi päivää ennen Joulua suursiivouksen ja siitä johtuvan pinnan kiristymisen tuoksinassa lähdetään hankkimaan niitä lahjoja, joita ei löydy mistään kun kaikki hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja ostetaan paniikin vallassa kaikkea yleispätevää (eli karkkia) ja liian kallista. 
Päivää ennen Joulua nautitaan leipomisesta ja sotketaan joka paikka jauhoihin, että päästäisiin taas siivoamaan. Jouluaattona revitään perperi, kun jouluvaloja on jemmassa viisitoista, mutta kaikista on muuntajat hävinneet.Ennen Pukin tuloa uhotaan, että ensi syksynä aloitetaan kaikki valmistelut pikkuhiljaa ajoissa.

Näin.


Mamma A.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Lankojen kasvivärjäys

Voi turkanen mihin minä nyt sotkeennuin...
LANKOJEN KASVIVÄRJYKSEEN!
On meinaan aika koukuttavaa puuhaa.
Että kiitti vaan Marjatta ;D

No joo äsken kyllä puhuin soopaa.
"Aika koukuttava" on melkoisen lievä ilmaisu jos tytärtä linkalta hakiessa pitää hamuta piiskuja ja pietaryrttejä muovipusseihin :D

Ensimmäisen kokeilun tein nokkosella ja lupiinilla. Nokkosia keittelin kokeeksi kanoille, mutta eivät moista pöperöä noteeranneet ollenkaan. Nokkosvesi näytti kuitenkin laimelta ja lisäsin soppaan lupiininlehtiä. Tuli mukavan vihreää:

Tummepi luonnonvalkeaa seiskaveikkaa ja vaaleampi mitä-lie-villalankaa
 Tässä vaiheessa olin tietysti koukahtanut ja keksinyt puutarhasta jo sen seitsämän sorttia kasveja millä on PAKKO päästä kokeilemaan...

Soppa nro 2 koostui porkkanan naateista ja piiskuista, koska tavoittelin keltaista.
Lopputulos oli vihreä. Tosin eri värinen kuin eka satsi.
Sinänsä ei harmita, koska lempivärini on vihreä :)

Tässä vaaleampi seiskaveikkaa ja tummempi mitä-lie-villalankaa

Kaikki langat puretin alunalla ja siinä taidan ainakin toistaiseksi pysytellä. Saa vähän tuntumaa tähän hulluu...tekniikkaan.

Kolmas satsi oli pelkästään koivunlehtiä, joista myöskin piti tulla keltaista jonkun nettisivun mukaan.
Ehkä tässä jo ollaan keltaisen suuntaan menossa, mutta vähän sinapilta vielä vaikuttaa.
Hyvä väri silti.


Sinistä on tosi hankalaa ellei jopa mahdotonta saada  
oman pihan kasveista (pari poikkeusta kaiketi on).
Luin, että tarhakäenkaalista pitäisi hyvällä tuurilla ja alumiinikattilalla saada vaaleansinistä ja koska pihassamme rehottaa...eikun rehotti sitä iso puska niin pakkohan se oli kokeilla.

Käenkaali oli silputtuna hurmaavan väristä ja liemestä tuli oikein intensiivisen purppuraa:


Paljoa en tältä sopalta odottanut, mutta en kyllä sitäkään minkä väristä langasta tuli:

molemmat valkoista nallea
 UMPIharmaata!
Jos oikein tiiraa tarkasti ja pyörittelee vyyhtiä auringossa niin kenties siinä voi havaita häivähdyksen sini-vihreää, mutta hyvän mielikuvituksen se kyllä vaatii.
Harmaa on kaunista kelopuissa, saapassukissa ja hiuksissa, mutta voi olla, että nämä joutuvat uudelleenvärjäykseen...

Nyt on langat porisemassa suolaheinä-liemessä. En käyttänyt koko kasvia vaan pelkät siemenet(?). Keitos oli pitkän aikaa ihan mitättömän väristä, mutta parin tunnin keittelyn jälkeen siihen tuli ihana appelsiininen oranssi sävy. Alunan lisäämisen jälkeen väri muuttuu marjaisen punaiseksi!

Jo pelkkien liemien keittely on vaivan arvoista!


Tuleva väri näyttäisi vahvasti vaaleankeltaiselle, mutta saa nähdä muuttuuko se vielä.
Laitoin liemeen taas seiskaveikkaa lapasia varten ja mitä-lie-villalankaa yhteen kilpailutyöhön.
Sikäli mikäli ehdin siihen osallistua.

Kasvivärjätyt langat on siitä ihania, että ne sopii (lähes) aina yhteen:


Seuraavat ainekset on jo kerätty huomista varten: purppurahappomarjan lehtiä. Sormiin irtosi mehukasta tummanpunaista väriä, mutta todennäköistähän on että sekin muuttuu harmaaksi kuten tarhakäenkaali. Kokeiltava se on silti. Suorastaan pakko.

Pihlajaa ja leppiä olen myös silmäillyt oksasakset kädessä ja isohirvenjäkälää menen kaapimaan pian.Sienillä olisi myös mielenkiintoista kokeilla värjätä, mutta minulla on hassu mielikuva (Sokke!), että olen sitä nuorempana kokeillut ja tuloksena oli kummallinen, limainen velli ja sangen roskaisia lankoja ;)


Mamma A.

P.S. Tällä postauksella aloitan kirimään aikatauluani kiinni Vuosi väriterapiaa haasteessa.
Lankojen värjäyksellä toukokuun VIHREÄN ja heinäkuun KELTAISEN.

torstai 17. elokuuta 2017

Ihana koulumatka


Vähän kyllä nyppii, kun lapsilla alkoi koulu.Minua siis. Lapsista koulu on ihan kivaa.Paitsi teinistä ja varsinkin torstaisin.
Olisi ollut niin kiva jatkaa lötköttely-meiningillä :D

Kuopus lähti ekaluokalle ja linja-auto pysäkille taivalletaan joka aamu yhdessä ja sama matka iltapäivällä. Matkalla saa hoputtaa, kun löytyisi niin ihania kukkia kerättäväksi enkä puhu nyt pelkästään tyttärestä ;). Kasvivärjäys on pyörinyt mielessä viime aikoina ja tänään olisi tarkoitus laittaa eka satsi kasveja porisemaan.




Taittuu kävelymatka ihan kivasti, kun ihastelee kukkasia :)




Ja vaikka joka tuutista jo tunkee syksyn reseptejä, askarteluja, käsityöohjeita ja moni puhuu, että on jo syksy niin pah sanon minä: kukat ne vaan kukkii ja sää on ihanampi kuin heinäkuussa.




Yksi asia koulumatkoissa pistää vihaksi nimittäin autoilijat. Meidän kohdalla kulkee vanha ja uusi tie rinnakkain niin ihmiset ajavat vanhaa tietä ikäänkuin oikoreittinä vaikka se ei kyllä oikaise matkaa yhtään. Eilenkin menin Pienimmäistä hakemaan linkalta niin joku räkänokka kanttasi mutkaan melkein jarruttamatta ja sen jälkeen kokeili vanhalla tien pätkällä miten kovaa auto kulkee. Läpi vaan ja takaisin uudelle tielle, Asiakseen piti käydä kaahaamassa!Ja juuri siihen aikaan iltapäivällä kun lapset tulee koulusta!! 




Vuosi väriterapiaa-haaste meni ihan mönkään mutta nou hätä-tarkoitus on kyllä kiriä mukaan :)
Tekeillä onkin jos jonkinsortin käsitöitä: matto, ourkin suojus, hame, sukkia...




Meille kotiutui myös kanalauma ja siitä postaan myöhemmin lisää. Ensin meillä oli ajatuksena hankkia muutama maatiaiskana ja niille kukk, mutta päädyimme pelastamaan padasta kolme Serama-kukkoa. Eipä niistä kummoisia koipireisiä olisi saanutkaan,ovat nimittäin ihan kääpiökokoisia. Heille hommattiin eukoiksi neljä Mille Fleur-kanaa ja vähän myöhemmin kaksi Mille- ja kaksi Kääpiökoch-Hamburger-mix nuorikkoa. Tulossa on vielä kaksi Serama-kanaa jahka kasvavat vähän. Tarkoitus on pitää näitä ihan muninnan vuoksi ja lemmikkeinä eli sen isompaan tipu-tuotantoon emme lähde :)



Myöhemmin lisää kasvivärjäyskokeiluista mikäli kaikki menee ok. Tai mikäpä jottei vaikkei menisikään ;D


Mamma A.